Antiikkilipasto on saapunut ja asettunut kodiksi eteisestä olohuoneeseen johtavaan käytävään. Olen kalusteeseen kovin tyytyväinen: se tuo moderniin sisustukseen kaipaamaani kodikkuutta ja kontrastia.

Asennoiduin jo ostovaiheessa siihen, että lipasto täytyy käsitellä. Sävy on livenä hieman vaaleampi ja keltaisempi kuin kuvissa, ja ajattelin, että voisin kokeilla parantaa syvyä esimerkiksi Osmo Color -tuotteilla. Toisaalta silmäni on jo lyhyessä ajassa alkanut tottua nykyiseen sävyyn, joten voi hyvin olla, että jätänkin lipaston rauhaan. Käsittely on kuitenkin aina riski ja homma vaatisi hurjasti perehtymistä – ja vaivaa. Kaluste painaa melkoisen paljon, joten sitä ei ihan noin vaan liikutellakaan.

Pikastailasin lipaston tauluilla, orkidealla ja kynttilöillä. Olen jo päättänyt, että jossain vaiheessa lipasto saa yläpuolelleen Gauharin muistitaulun, joihin olen totaallisen lääpälläni ja joita kävin ihailemassa eilen tyttöjen pop up -kaupassa Vuorimiehenkadulla. Muistitaulu löytyy ainakin tyylitaitureilta Cocolta, Valentinelta ja Charilta sekä Norpan omasta hotellihuoneesta (pyyhkii kuolaa suupielistään). Meille tilaan todennäköisesti valkoisen taulun mustilla nauhoilla, jotta muistitaulu on mahdollisimman raikas näky puuta vasten. Niiteksi valitsen kullanväriset mätsäämään lipaston vetimiin.