Kaunis kiitos kommenteista edelliseen äitiyttä käsitelleeseen postaukseen. Jatkan vielä tämän postauksen osittain samalla aiheella ja vastailen kommentteihinne myöhemmin heti, kun ehdin. Hassua sanoa näin äitiyslomalaisena, mutta minulla on ollut haipakkaa. Eilinen puoli päivää meni sisältömarkkinoinnin festareilla, PING Helsingissä. Päivän aikana muun muassa kisattiin leikkimielisessä battlessä siitä, mikä tänä päivänä on tärkeintä: kuva, video, ääni vai teksti.
Tekstillä ei yleisesti ottaen mene hyvin – hädin tuskin 140 merkin twiittejä jaksetaan lukea – mutta itse kuulun siihen vanhanaikaiseen joukkoon, joka arvostaa valtavasti sanaa: mukaansatempaavaa tekstiä, hyvin toimitettuja juttuja, oikeaoppista kieltä, jopa niitä paikalleen viilattuja pilkkuja. Hesarin entinen toimituspäällikkö, Reetta Räty, perusteli osuvasti battlessa: Mitä videolla ja kuvalla ei voi koskaan tehdä – kertoa, mitä ihmisen pään sisällä tapahtuu.
Tallentaisin tämän ajan päiväkirjaan, jos osaisin, mutta en koskaan ole pystynyt avautumaan niille sivuille. Sitä suuremmalla syyllä tallennan tätä aikaa blogia kirjoittamalla. Toiseksi kerään tietysti muistoja kuvin, onhan visuaalisuus lopulta se, mikä tänä päivänä hallitsee. Mitä perhealbumiin tulee, en kuitenkaan halua joka hetki heilua kamera kaulassa ja katsoa lapseni kasvamista linssin läpi. En halua vauva-ajasta tuhansia kovalevyille hukkuvia kuvia, vaan maltillisen määrän merkityksellisiä muistoja. Kauniita arkisia hetkiä ja ajankuvaa.
Tästä syystä toivoin kuvia vastasyntyneen kanssa, mutta en halunnut mennä ottamaan niitä lavastettuun studioon, vaan kuvata siellä, missä me oikeasti elämme, kotona. Nämä ihanat kuvat on ottanut kamuni, joka opiskeli valokuvaamisen toisen ammattinsa ohelle. Tunnistan lahjakkuuden, kun näen sellaisen, ja näissä Harrietin valokuvissa vaan on sitä jotain. Vastasyntyneiden lisäksi hän kuvaa muitakin potretteja, kihlajais-, odotus-, hää- ja muotokuvia. Kurkatkaa vaikka Photos by Harriet -sivuilta tai Instagramista, miten Pinterest perfect -tunnelmia siellä on.
Bebe oli kuvaushetkellä kuukauden, ja hän halusi pitää ruokatauon noin minuutin välein (mikä minä olen häntä tuomitsemaan, samanlaisesta rytmistä haaveilen itsekin). Vinkkinä sanon, että vastasyntynyt kannattaa siis kuvauttaa joko alle kaksiviikkoisena, jolloin vauva todella nukkuu, tai sitten muuten vain varata tarpeeksi aikaa keskeytyksille ja ylläreille.
Toisena vinkkinä mainittakoon tietysti Pinterest. Sinne kannattaa kerätä esimerkkikuvia, jotta hahmotat itse ja tuot esille kuvaajallesi, millaista tunnelmaa olisi toive tavoitella. Kun visio alkaa muotoutua, kannattaa miettiä vielä yksityiskohdat ennen kuvauspäivää. Mitkä vaatteet voisivat toimia ja haluatko kuviin rekvisiittaa, kuten taljoja, pehmoleluja tai ilmapalloja.
Valtava kiitos vielä Harrietille näistä kuvista ja lämmin suositus hänen palveluksilleen. Kuvista ei olisi voinut tulla enempää meidän näköisiä, ja unelmiaan toteuttavan naisen näkeminen työssään on aina niin inspiroivaa muutenkin. Tapahtuu se sitten sanoin, kuvin, äänin tai videoin, on arvokkaimmat muistot hyvä tallentaa muuhunkin kuin sydämeen.
Kuvat/photos: Photos by Harriet
