Kaupallinen yhteistyö, Viaplay

Ihanaa, torstai-ilta, pian on taas viikonloppu. Kotiviikonloppujen iltaohjelma on meillä vuodenajasta riippumatta sama: mielellään jakso pari laatusarjaa kahdenkeskeisinä treffeinä lapsen mentyä nukkumaan. Ainostaan mieheni alkuvuoden tavallista hurjempi opiskeluputki on tätä henkireikää ja rutiinia häirinnyt.

Kun kysyn iltamyöhään asti läppärillä puurtavalta puolisolta, miten tehtävien kanssa menee, yritän toki olla hyvä ja hengessä mukana elävä vaimokin, mutta oikeasti kysymykseni taitaa kuulua: vapaudutko vielä tänään katsomaan kanssani sarjaa. Koska meillä on aina jokin suoratoistopalvelu käytössä, on kiva päästä listaamaan minunlaiseni #viaplayviikonloppu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa.

Me olemme muuten siitä vanhanaikaisia, että haluamme ehdottomasti katsoa laatusarjat televisiosta läppärin sijaan paremman katselukokemuksen takia – poikkeuksena hotellihuone, jossa on ihan parasta katsoa jakso läppäriltä leveässä sängyssä pötkötellen. Ja toisin kuin mobiilin suosion perusteella olisin luullut, emme ilmeisesti ole ainoita. Viaplayn tiedotteesta luin, kuinka ”isolta ruudulta katsomisen suosion kasvu kertoo siitä, että laatuviihdettä halutaan katsoa mukavasti omassa olohuoneessa”. Luonnollisesti tyyli on jokaiselle täysin vapaa, mutta minusta on kiinnostavaa, miten merkittävä suoratoistokokemus monelle on.

Olen jo seuraavaa kotia ajatellen miettinyt suhdettani televisioon fyysisenä laitteena. Ei se tekniikkana kaunis katsella ole ja myönnän, että tuntuuhan se hölmöltä rakentaa olohuoneen sisustus perinteisen vastaanottimen ympärille. Silti uskon, että seuraavassakin kodissa meillä tulee televisio olohuoneeseen – jos ei näin esillä niin jonkinlaisessa avattavassa kaapissa tai seinälle sijoitettuna ”tauluna”. Makuuhuone ei ainakaan tällä hetkellä tunnu paikkana luontevalta, sillä sinne en halua tekniikkaa, enkä siellä halua syödä (ja tottahan toki samalla pitää saada syödä).

Illallistaminen on meille siten pyhä, että ruokapöydässä ruokaillessa emme koskaan pidä televisiota taustalla tai puhelimia käsillä. Mutta tähänkin sääntöön on poikkeus. Silloin tällöin päätämme pitää miehen kanssa kahdestaan myöhäisemmän TV dinnerin, eli että emme siirry sohvalle vasta illallisen jälkeen, vaan että illallistamme sarjaa katsoen. Katamme sohvapöydälle aterian, sytytämme kynttilät ja kaadamme lasit (tällä hetkellä minulle alkoholitonta) viiniä – ensimmäistä kertaa muuten valkkaria selvästi takapihan edelleen korkeita lumikinoksia vastaan maaliskuussa kapinoiden. Pidämme tärkeänä vaalia keskustelemista, mutta joskus vielä enemmän tarpeeseen rankan viikon jälkeen tulee vain rojahtaa vierekkäin artisokkapastan ääreen.

Hyväksi havaitut sarjat

Mad Men (IMDb 8,6): En lakkaa suosittelemasta tätä sarjaa, koska se on fantastinen: täydellinen yhdistelmä New Yorkia, mainosmaailmaa, kiehtovia hahmoja ja samalla tyylikästä ja rosoisen tupakansavuista 60-luvun tunnelmaa. Viidesti parhaana draamasarjana palkittu Mad Men on edelleen kaikkien aikojen suosikkisarjani. Tai ainakin luulen niin. Sijoitukseen saattaa vaikuttaa se, että nimenomaan vuonna 2007 alkanut Mad Men sai minut ymmärtämään aikoinaan laatusarjojen hienouden. Odotan, että unohtaisin vielä enemmän sarjan yksityiskohtia ja juonta, sillä vielä joku päivä haluan katsoa Don Draperin tarinan alusta loppuun uudestaan.

The Affair (IMDb 8,0): Niin ikään The Affairia sarjan kaikki tähän mennessä ilmestyneet jaksot nähneenä tiedän suositella. Draamasarjassa  neljän lapsen isä rakastuu pienen Montauk-kylän myöskin tahoillaan naimisissa olevaan tarjoilijaan, mikä luonnollisesti muuttaa peruuttamattomasti molempien perheiden elämän. Mikä tekee kerronnasta mielenkiintoista on se, että tapahtumien kulkua käsitellään vuorotellen eri roolihahmojen näkökulmasta. Ihmissuhdesotkuista huolimatta silmä lepää East Hamptonin rantamaisemissa aiheuttaen akuuttia Itärannikon-kuumetta. Nykyisten tietojen mukaan sarjan viides ja viimeinen tuotantokausi, jonka tapahtumat sijoittuvat 20–30 vuoden päähän, esitetään tänä vuonna. Jes!

Ray Donovan (IMDb 8,3): En lainkaan muista, miksi aloimme katsoa Ray Donovania. Mistään en ollut siitä lukenut eikä kukaan ollut sitä minulle suositellut, kai se taisi meistä vain vaikuttaa lupaavalta. Ray Donovan ratkoo työkseen Los Angelesin -rikkaiden välillä hyvinkin kyseenalaisia ongelmia, eikä hänen oma irlantilaistaustainen sukunsa ole aivan puhtoinen sekään. Sarjan kaksi ensimmäistä kautta olivat meistä loistavia, juoni koukuttava ja henkilöhahmot harvinaisen onnistuneita. Kolmas kausi ei enää samanlailla kanna, eivätkä arvostelujen mukaan myöhemmätkään. Minusta sarjan lopettaminen kesken ei ole mikään ongelma: ensimmäiset kaksi kautta kannattaa joka tapauksessa ehdottomasti ahmaista.

Seuraavaksi minua kiinnostavat sarjat

Fargo (IMDb 9,0): Fargoa aloitimme juuri katsoa, sillä tuntuu melkein laittomalta ohittaa näin kovat IMDb-arvostelut saanut sarja, jos vain genre on oikea (eli minulle jokin muu kuin scifi, fantasia tai kauhu). Fargo perustuu Coenin veljesten samannimiseen vuoden 1996 elokuvaan, jonka olen nähnyt, mutta josta en mitään muista, eikä tarvitsekaan, sillä sarja toimii erillisenä teoksena. Fargo on rikosdraama, mutta erittäin mustassa huumorissa keitetty sellainen. Meistä Fargossa on jotain samaa kuin Twin Peaksissä: murhista huolimatta sarjan vire on erikoisten kyläläisten takia huvittava. Sen osaan jo nyt sanoa, että näyttelijätyö on poikkeuksellista. Billy Bob Thornton ja Martin Freeman ovat hahmoissaan ällistyttävän hyviä.

Atlanta (IMDb 8,6): Atlantassa minua kiinnostaa asetelma ja arvostelut. Helsingin Sanomien mukaan ”Atlanta on mustan huumorin juhlaa – kaupunkilähiöön sijoittuva draamakomedia on yksi viime vuosien terävimpiä ja hauskimpia”. Asetelma pohjautuu kahden atlantalaisserkuksen yritykseen breikata räppipiireissä. Kyse ei kuitenkaan ole perinteisestä ryysyistä rikkauksiin -hiphoptarinasta, vaan ilmeisesti enemmänkin itseensä kaikkea muuta kuin vakavasti suhtautuvasta parodiasta. Sitcom ei minua kiinnosta, mutta kuten jo parissa kohdassa on todettu, oivaltava musta huumori taas hyvinkin paljon kiinnostaa.

Catastrophe (IMDb 8,2): Catastrophea olen ajatellut kokeilla omaksi sarjaksi äitiyslomalla, sillä kehuttu brittihuumori kuulostaa juuri sopivalta vauva-aikaan: kevyeltä, mutta ei aivottomalta. Jälleen Helsingin Sanomien arvostelua lainaten: ”Catastrophe ei ole romanttista hattaraa vaan terävä, törkeäkin ja omaperäinen.” Draamakomediassa irlantilaisen opettajattaren ja amerikkalaisen mainosmiehen pikasuhde Lontoossa johtaa raskauteen, mikä katastrofista huolimatta on kai lopulta enemmän ongelma omituisina sivuhahmoina sarjassa esitetyille läheisille kuin parille itselleen.

Leffapuheenaiheista kiinni saaminen

BlacKkKlansman (IMDb 7,5): Vaikka olen sinut sen kanssa, että katson tällä hetkellä eniten laatusarjoja, ihan näin ulkona en elokuvien katselusta haluaisi olla kuin nyt olen. Matalin kynnys leffapuheenaiheista kiinni saamiseen on sekin omalla kotisohvalla Viaplayn osto- ja vuokraelokuvien kautta. BlacKkKlansmanin haluamme ehdottomasti molemmat nähdä monestakin syystä. Diggaan Spike Leestä ja Adam Driverista, ja totta kai myös Jasper Pääkkösen roolisuoritus kiinnostaa. Ku Klux Klan on aiheena rankka, mutta tositapahtumiin perustuvana tarpeellinen ja 70-luvusta kertovaksi edelleen valitettavan ajankohtainen.

Call Me By Your Name (IMDb 7,9): Tätäkään elokuvaa en ylistetyistä arvioista ja Oscar-ehdokkuuksista huolimatta ole nähnyt. Ilmeisen kaunis teos on kuvausten perusteella aivan omaan makuuni: sijoittuuhan se postikorttimaiseen 80-luvun Italian-kesään. Idyllisessä puutarhan ympäröimässä vanhassa talossa asuva sivistynyt perhe saa kesäksi taloonsa uuden asukkaan. Perheen teinipojan ja amerikkalaisen tutkimusassistentin välinen romanssi etenee koskettavaksi kasvutarinaksi.

A Star Is Born (IMDb 7,8): Tämä elokuva on minulla ristiriitaisella katsoako vai eikö katsoa -listalla. Toisaalta kyllä, koska Bradley Cooperin ja Lady Gagan tähdittämästä elokuvasta puhutaan koko ajan ja kaikkialla, eikä vähiten kohua herättäneen Oscar-gaala -esiintymisen takia. Toisaalta ”romanttinen musikaalielokuva” on hyvin todennäköisesti omaan makuuni jo aivan liian siirappinen. Ehkä katson elokuvan vain uteliaisuudesta tullakseni edes hitusen ulos täältä elokuvatynnyristä.

Kuten elokuvalistasta huomaa, Viaplay tarjoaa osto- ja vuokraelokuvien puolella jatkuvasti myös niinkin tuoreita kuin elokuvateattereissa samaan aikaan pyöriviä uutuuksia, ja myös sarjojen puolelle on alkuvuoden aikana tullut monia uutuuksia. Lisäksi pidän siitä, että valikoimaa selatessa näkee samantien sarjan tai elokuvan IMDb-arvosanan. Olen hyvin usein tietokannan kanssa tuotannon tasosta samaa mieltä, ja siksi harvoin annan edes mahdollisuutta alle seitsemän saaneille sarjoille ja elokuville. Oma makuni on hyvin draamapainoitteista höystettynä tarvittaessa mustalla terävällä huumorilla, liikemaailmalla ja rikoksilla, mutta hyvä sairaalasarja- ja Nordic noir -tarjontakin Viaplayssä on. Koko sarjatarjonnan pääsee katsomaan Viaplayn sivuilta.

Kuten olen kertonut, oma viihteen kulutukseni tällä rajallisella vapaa-ajalla painottuu tällä hetkellä television puolella fiktioon ja lukemisen puolella faktaan. Mikäli kuitenkin uutiset, asia- ja ajankohtaisohjelmat sekä luonto-, historia- ja tiededokumentit viihteen ja lastenohjelmien ohella kiinnostavat, voi sopiva kokonaisuus löytyä juuri lanseeratusta Viaplay TV -palvelusta. Pientä lisämaksua vastaan käyttöön saa vielä 18 tv-kanavaa.

Sain kun sainkin lopulta miehen viereeni, mutta on minulla vieläkin uskollisempi kainalokaveri, joka ei koskaan tee treffiohareita. Mutta joka kyllä yleensä torkkuu jo alkutekstien aikana.