#viehättäväkohde

Valokuvataiteen museon K1 – menovinkki kulttuuria keskustassa

Kaupallinen yhteistyö, Suomen valokuvataiteen museo ja Asennemedia

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Saan ilokseni kertoa teille todella kivasta menovinkistä: tänään on avattu Helsingin Kämp Gallerian alakertaan Valokuvataiteen museon K1-näyttelytila. Olen valtavan mielissäni tällaisesta keskustan elävöittämisestä ja kulttuurin kaupallisuuteen sulauttamisesta. Tällaisena näen ostoskeskusten tulevaisuuden: ei vain kauppapaikkoina, vaan monipuolisina kutsuvina tiloina virkistäytyä ja viettää aikaa.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Valokuvataiteen museo sijaitsee yhä edelleen Helsingin Kaapelitehtaalla, eli Valokuvataiteen museo ei siirry nykyiseltä sijainniltaan, vaan laajentuu toisena näyttelytilana keskustaan. Keskustaan laajentuminen on ollut museon pitkäaikainen haave ja mikä minua ilahdutti, myös kauppakeskuksen yrittäjät toivoivat nimenomaan kulttuuria Kämp Gallerian tiloja täydentämään.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Syntyperäisenä helsinkiläisenä minusta Valokuvataiteen museon keskustan sijainti ei voisi olla parempi. Kämp Galleriaan on vaivaton niin Espalta, Aleksanterinkadulta, Mikonkadulta kuin Kluuvikadulta poiketa ja historiallisen kortteliin sisätiloissa on modernin tyylikäs ja rauhallinen tunnelma.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Niin aikuisena kuin lasten kanssa olen kokenut Kämp Gallerian helposti lähestyttäväksi, ja myös alakerran Valokuvataiteen museon K1 kutsuu perheet lämpimästi tervetulleeksi. Alimpaan kerrokseen museoon on esteetön kulku Mikonkadun sisäänkäynniltä löytyvältä hissiltä.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Avajaisnäyttelynä K1-näyttelytilassa nähdään amerikkalaisena valokuvaajana Look-aikakauslehdelle työskennelleen Douglas Kirklandin tarinalliset kuvasarjat ikonisista naisista: Marilyn Monroe ja Coco Chanel.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Myöhemmin Kirklandin ikuistettavaksi on päätynyt lukuisia muita maailmantähtiä, mutta Marilynia vuonna 1961 kuvatessaan Douglas Kirkland oli vasta nuori hermostunut valokuvaajanalku. Mikä mielenkiintoisinta, näyttelyssä ei esitetäkään pelkästään potretteina lopputulosta, vaan myös prosessia. Sitä, miten Douglas Kirkland jäi Marilynin kanssa kahdestaan päiväksi kuvaushuoneeseen tähden toivoman Frank Sinatra -taustamusiikin ja Dom Pérignon -sampanjan kanssa.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Pariisiin Coco Chanelia kuvaamaan Douglas Kirkland matkusti seuraavana vuonna 1962 saman Look-lehden toimensiannosta – jälleen, vaikka nuori valokuvaaja ei edes tuntenut muotia tai puhunut ranskaa. Yhdysvalloissa kiinnostus silloin 79-vuotiasta Coco Chanelia, tai Mademoisellea, kuten häntä kutsuttiin, kohtaan oli herännyt Jackie Kennedyn esiinnyttyä Chanelin jakkupuvussa. Coco Chanel ei aluksi juurikaan huomioinut nuorta amerikkalaiskuvaajaa, mutta kun tämä esitti ensimmäiset kehittämänsä kuvat, syntyi parin välille luottamus. Seuraavien viikkojen aikana Douglas Kirkland pääsi lähemmäs Mademoisellea, ja hän viettikin pidempiä aikoja mestarin ja henkilöstön seurassa raportoiden muotitalon valmistautumista uuden malliston esittelyyn.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Näyttelyn kuvat ovat häikäiseviä ikkunoita menneisiin vuosikymmeniin, kiehtoviin naisiin, intiimeihin tilanteisiin, minulle henkilökohtaisesti läheiseen klassiseen tyyliin sekä valokuvaajan ja valokuvattavan väliseen yhteistyöhön. Kuin kurkistusluukkuja, joista pääsee lähietäisyydeltä tirkistelemään ihmisiä, joita ei ole koskaan tavannut ajassa, jossa ei ole koskaan elänyt.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Kiinnostavaksi valokuvanäyttelyä ei tee yksin valokuvat vaan myös valokuvan roolin peilaaminen 1960-luvusta tähän päivään – mikä muutos valokuvilla kommunikoimisessa näissä vuosikymmenissä on tapahtunutkaan.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Kuten näyttelyssä osuvasti kirjoitettiin: ”Kuvat muistuttavat ajasta, jolloin imagon rakennus valokuvan keinoin oli mahdollista kuvalehtien sivuilla, mutta ei kaikille sosiaalisessa mediassa.”

Pikaisilla kännykkäräpsyillä puhelimensa täyttävälle nykyajan Instagram-ihmiselle harkituissa ruuduissa viipyily on jotain todella rauhoittavaa.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Kontrastia nykyaikaan museossa jatkaa Liisa Vääriskoski: @munalissu -näyttely. Mediataiteilija Liisa Vääriskosken Instagramissa toimiva taideprojekti onkin sitten aivan toisesta maailmasta eteeristen mustavalkoisten valokuvien vastapainoksi. Huone on nöyristelemättömän värikäs ja absurdin viihteellinen kommentti sosiaalisen median vaatimukseen olla jatkuvasti läsnä, upea ja kiinnostava. Näyttelyhuone kiinnosti kovasti omaa 4-vuotiastani, toki eri syistä kuin aikuista, ja hän oli haltioissaan saadessaan kiikkua kukitetussa keinussa osana teosta.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Kuten olen kertonut, harrastaa 4-vuotiaani itsekin valokuvaamista onnellisen vahingon kautta. En olisi ymmärtänyt hänelle omaa kameraa ostaa, mutta kun hän sattumalta löysi kaapista vanhan pokkarini, luovutin sen hänelle ilomielin. Siitä lähtien on tyttö ja kamera ollut erottamaton pari. Ollakseen tekninen laite, kamera on tuonut lapsen elämään ihmeellisen paljon keskittyneisyyttä, luovuutta, tarkkaavaisuutta ja ympäristön arvostusta. Siksi minusta oli ihana viedä vielä Douglas Kirklandiakin nuorempi valokuvaajanalku tutustumaan valokuvista koottuun näyttelyyn.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel, Museokortti

Valokuvataiteen museon K1-näyttelytilaan pääsee ilmaiseksi Museokortilla, minkä puolesta liputan muutenkin, mutta myös perheellisille. Rahallinen säästö (69 euroa maksava Museokortti mahdollistaa vapaan pääsyn 300 museoon) on oma juttunsa, mutta melkein vielä tärkeämpää on näyttelyihin poikkeamisen kynnyksen madaltuminen.

Tavallisella sisäänpääsylipulla mielentilaan voi helposti latautua lasten kanssa liikaa paineita: nyt sitten katsotaan koko näyttely hienosti ilman kiukutteluja alusta loppuun, kun tänne tultiin. Ja tietäähän sen, miten siinä helposti käy. Museokortilla yhteen kertaan ei tarvitse ladata paineita, koska aina voi tulla uudestaan. (Museokortista puhun tässä yhteydessä nimenomaan aikuisten pääsylippuna. Alle 18-vuotiailla on Valokuvataiteen museoon ilmainen sisäänpääsy. Muuten normaali sisäänpääsymaksu K1-näyttelytilaan on 12 euroa ja alennettuna 6 euroa. Jos Museokortin haluaa, sitä ei tarvitse hankkia etukäteen, vaan myös sen voi ostaa museon lipunmyynnistä.)

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

K1 on lasten kanssa suositeltava museo siksikin, että se on helposti omaksuttava ja kohtuullisessa ajassa kierrettävä. Esimerkiksi avajaisnäyttelyn kolme osiota kiertää sellaisessa ajassa, jonka pienikin jaksaa mukana. Mammalomalaisille tämä on niin ikään todella suositeltavaa päivätekemistä, ja museolla onkin toiveena tarjota rauhallinen hetki perheellisille. Museolla on laajat aukioloajat maanantaista sunnuntaihin, ja tiloihin tullaan myöhemmin räätälöimään erilaisia kursseja ja kohtaamisia, kuten kännykkäkuvaustyöpajaa. Myös Kämp Gallerian yläkerran, suomalaiseen muotiin keskittyvän Kämp Gardenin kanssa museo on tiiviissä yhteistyössä.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Museokierroksen voi päättää Kämp Gallerian alakerrassa museon yhteydessä sijaitsevaan Museokauppaan, joka vielä omalla tutustumiskäynnilläni oli kesken, mutta josta varmasti tulee muiden museokauppojen tapaan valikoimaltaan kiinnostava (museokaupat ovat aina mahtavia!). Alakerrassa huomiota kannattaa muuten kiinnittää myös arkkitehtuuriin: seinän kaarevilla muodoilla ja objektiivin muotoisella lipunmyyntitiskillä tehdään kunniaa filmiajalle.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, The Glass

Alakerrassa museon ja museokaupan yhteydessä on uusi kahvila-ravintola-baari, The Glass, jossa tietysti ajan hengen mukaan on huomioitu hygienia erityisen tarkasti. Tyylikäs ravintola tarjoaa lounasta, kolmen ruokalajin lounasta ja päivän lounasta, sekä à la carte -annoksia. Ravintolan kasvispainotteisen ruoan raaka-aineet tulevat läheltä ja mausteet kaukaa.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, The Glass

Pienempään nälkään ravintolan kahvilan puoli tarjoilee koko päivän erikoiskahveja, leipiä ja leivonnaisia. Lisäksi Kämp Gallerian sisääntulokerrokseen on avautumassa uusi kahvila, Strindberg on tietysti aina vaihtoehtona klassikkona ja yläkerrasta löytyy vielä Kuuma, Haiku Sushi ja Le Marché. Museokäyntiin Kämp Galleriassa on siis helppo yhdistää mielitekojen mukainen ruoka-, kahvi- tai viinielämys.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Henkilökohtaisesti koen, että ainakin minulle tietoisuus juuri tällaisista latautumismahdollisuuksista tuo tänä syksynä voimaa. Kun vapaa-aikaa ei voi suunnitella kauaskantoisesti tai suurellisesti, on tärkeää muistaa, että nyt jos koskaan tällaisia helposti keskustakäyntiin yhdistettäviä lähivirkistäytymisiä kannattaa hyödyntää.

Homevialaura, Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Douglas Kirkland, Marilyn Monroe, Coco Chanel

Douglas Kirkland: Coco & Marilyn -näyttely on nähtävissä koko syksyn 20.12. asti. Kaunis kiitos Valokuvataiteen museolle, että saimme tulla tutustumaan etukäteen näyttelyyn ja nyt museo on tosiaan auennut kaikille. Seuralaiseni totesi vielä viimeiseksi illalla sängystä, että ”äiti, tänään oli tosi kiva päivä”, ja tätä palautetta en ostanut jäätelöllä, vaikka sitäkin totta kai tyttöjen kaupunki- ja kulttuuripäivässä nautittiin. Erityisen kivan päivästä tytölle teki varmasti myös jakamaton huomioni, ja tämä reissu olikin hyvä muistutus siitä, kuinka tärkeää on tehdä asioita koko perheen kesken mutta myös rauhallisemmin toisen lapsen kanssa. Tiedän, miten monen mieleen Tukholman ja Tallinnan Fotografiska on, niin lämmin #viehättäväkohde-suositus meiltä molemmilta tälle kotimaan uutuudelle.

Kuvat: Lilli Salminen

Viikon #lantliv-kupla Kustavissa

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Terveisiä Turun saaristosta Kustavista! Olemme hetki sitten karistaneet maaseudun pölyt ja asettuneet taloksi kotiin. Samalla minun tuli pidettyä ihan kenelle tahansa mutta etenkin alalla työskentelevänä tarpeellista somelomaa.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Kirjoitinkin ennen lähtöä, miten se, että elää välillä vain omassa todellisuudessa, eikä muiden lomakuvissa, on mielelle ensiarvoisen tärkeää. Uskon, että te huomaavaisina ja ihanina seuraajina ymmärrätte rauhallisemman päivitystahdin kesällä ja vaikka saankin elantoni sosiaalisesta mediasta ja siitä, että te olette linjoilla, kannustan myös jokaista teistä ottamaan aina tarpeen mukaan etäisyyttä.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Lomassa kun piilee paitsi mahdollisuus rentoutua myös uhka kokea painetta muiden täydellisistä lomista. Tätä kirjoitusta en aloitakaan kertomalla sitä, miten ihanaa meillä oli, vaikka oli meillä sitäkin, vaan muistuttamalla siitä, että sanan loma ympärille voi meidän tapauksessamme laittaa todella monet lainausmerkit.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Kun mainitsin Instagram Storyssa odottavani jo päiväkodin aloitusta, sain monelta kiitosta rehellisyydestä, ja siksi en missään nimessä täällä blogijutunkaan puolella halua antaa muille perheellisille sellaista kuvaa, että olisimme vain makoilleet riippukeinussa.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Yksivuotiaastamme kuoriutui kesän aikana todella ehtivä ja vilkas kaikkialle kiipijä, paljon esikoista samassa isässä rohkeampi ja uteliaampi (suomeksi sanottuna päättömämpi) menijä. Ai tuolla on portaat, ei kun kiipeänkin tuolilta ruokapöydälle, vai menenkö sittenkin maistelemaan siivouskaapin purkkeja, mutta hetkonen verhoissa en olekaan vielä roikkunut ja sähkörasialla leikkiminen se vasta lomaan säpinää tuo…

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Kun mainitsin Instagramiin äänikirjoista kirjoittaessani, että päiväretket olivat lomamme rentouttavinta antia, todella tarkoitin sitä: automatkat olivat yön lisäksi ainoa aika, kun pieni oli paikoillaan, niin mikäs siinä oli kauniita maalaismaisemia ihaillessa.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Vaikka Kustavin loma oli siis 1- ja 4-vuotiaiden kanssa ”loma”, todella tärkeä ja tarpeellinen viikko se koko perheellemme oli, oikea onnenkantamoinen. Emme olleet tehneet mitään lomavarauksia tai suunnitelmia kesälle, osittain koronasta aiheutuneen epävarmuuden takia, osittain siksi, ettei minusta, vaikka yleensä suunnittelua rakastankin, ollut tämän kevään (jolla en viittaa vain koronaan vaan myös henkilökohtaisessa elämässä yrittäjyyden ja 1-vuotiaan hoitamisen yhdistämiseen) jälkeen suunnittelemaan mitään. Ajattelin, että rojahdan vain takapihalle ja tilaan pitsaa.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Siksi oli todellinen onnenkantamoinen, että meille tarjoutui suhteilla vuokramökkeilymahdollisuus. Näin jälkikäteen voi todeta, että viikko muissa maisemissa kuin kotona, ja etenkin rauhallisella maaseudulla, tuli todella todella tarpeeseen ja teki todella hyvää – etenkin, kun emme lopulta tätä kyseistä viikkoa enempää varsinaista lomaa pitäneet.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Onneksemme lukuun ottamatta viimeisen illan sadetta, joka minusta sekin on mökkeilyssä todella tunnelmallista, säät suosivat ja saimme nauttia aurinkoisia kesäpäivistä. Oikeastaan meille kaupunkilaisille täyttyi juuri sellainen idyllibingo, josta haaveilimmekin: keräsimme metsästä mustikoita aamujugurttiin, rapsutimme pupuja kotieläintiloilla, uimme merivedessä, saunoimme rauhassa, kahvittelimme omenapuiden alla, nautimme lähiruokaa, lipuimme lossilla ja lepuutimme sielua punaisten mökkien rivittämässä saariston rauhassa.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Sen päätöksen teimme heti ensimmäisenä päivänä, että illat olisivat meidän aikuisten mikrolomahetkiä. Annoimme lapsille oman illallisen, ja heidän käytyään nukkumaan, söimme rauhassa omamme. Tämä oli ehdottomasti lomaviikon paras päätös ja muutenkin sellainen #lifehack, joka on pitänyt meidät järjissämme (ja yhdessä) esikoisen syntymästä lähtien. Syömme todella usein yhdessä perheenäkin, niin viikonloppu- ja lomaillallisia pihistämme ilman pienintäkään huonon omantunnontuskaa aikuisten omaksi ajaksi.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Ennen lomaa suunnittelimme, Saariston rengastien maisemissa kun Kustavi on, että kiertäisimme enemmänkin Turun saaristoa. Kuitenkin matka Kustavista esimerkiksi Nauvoon on lähes kaksi ja puoli tuntia, tämän kesän lauttaruuhkilla mahdollisesti enemmänkin – ei siis radikaalisti vähempää kuin Nauvoon Helsingistä. Tämä ei ilman yöpymisiä tuntunut etenkään pienten lasten kanssa rentouttavalta edes takaisin -ajamiselta, joten päädyimme pysymään vain Kustavissa lähiretkeillen.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Myöskään Turkuun emme, alkuperäisistä ajatuksista poiketen, halunneet päiväretkeillä. Luin mökillä Avotakan numeroa, jossa Mikko Kuustonen ja Hanna Brotherus sanoivat olevansa joko täysin kaupunkilaisia tai täysin maalaisia tilanteesta riippuen. Taidan olla ihan samanlainen. Silloin kun olen maalla, olen todella maalla, eikä ajatus kaupunkiin ajamisesta, kun kerrankin oli päässyt maaseudun rauhaan, käynyt mielessäkään. Emme halunneet #lantliv-kuplasta kertakaikkiaan minnekään – toki viikon jälkeen tuntui jo sitten mukavalta, haikealta mutta mukavalta, palata.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Jaan vielä omat vinkkini Kustaviin, jos joskus näihin kauniisiin saaristolaismaisemiin suuntaatte:

Peterzens

Kiva satamaravintola, joka tarjoilee lounaaksi saaristolaispöytää klo 12 alkaen ja à la cartea klo 13. Peterzens Boathouse tarjoaa myös majoitusta, josta minulla ei ole omaa kokemusta, ja niin ikään samassa yhteydessä on pari putiikkia ja pieni kauppa.

Kahvila Maggio

Kustavin kylässä sijaitseva Kahvila Maggio oli mukava taukopaikka, jossa itse joimme vain espressot, mutta vitriinin tarjonta kakkuineen näytti todella herkulliselta, ja ulkona on lapsille leikkipaikka.

Saaristoravintola Prykä

Myöskin Kustavin keskustassa sijaitseva Saaristolaisravintola Prykä tarjoaa salaatteja sekä varsin tuhteja ja maittavia sandwichejä.

Rahin kotieläintila

Rahin kotieläintila on lasten kanssa must: sympaattinen kotieläintila, jonne on vapaaehtoinen kahden euron maksu. Kotieläintilalla on myös kesäkahvila, joskaan sitä emme testanneet, mutta varmasti sieltä ainakin jäätelö ja pillimehu -tyyppistä purtavaa löytyy.

Kustavin käsityökylä

Kustavin käsityökylässä on munkeistaan kuuluisa kahvila (ja todella, munkit ylsivät parhaimpien maistamieni joukkoon!), putiikki ja Kustavin Savipajan myymälä. Lisäksi käsityökylässä pääsee näkemään lasinpuhallusta ja sepän työssään. Lapsia viihdyttää pihapiirin lampaat, puput, pieni autorata ja leikkipaikka.

Friisilän tila

Friisilän tila on pieni kustavilainen vihannestila, jonka pihapiiriin voi ajaa kahville, ostamaan tilan antamia ja katsomaan kotieläimiä. Suosittelen lämpimästi heidän tuoretta saaristolaisleipäänsä, joka saattoi olla parasta saaristolaisleipää, jota olen ikinä maistanut.

Spauna, Vartsalan Vanha Koulu ja Saaristolaismuseo Vartsalan saarella

Jos Kustavista haluaa tehdä pienen lossiretken, Vartsalan saarelle lipuu vain kymmenisen minuuttia. Satamassa Spaunasta saa oikein maittavaa ruokaa ja Spaunan yhteydessä on myös putiikki. Vartsalan vanha koulu on kahvilaksi muuntautunut ravintola, jossa pitsat näyttivät todella hyviltä, vaikka erikoiskahvia en voikaan suositella. Niin ikään saarella voi piipahtaa sympaattiseen Saaristolaismuseoon perinteikkääseen punaiseen puutaloon.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Kaiken kaikkiaan jälleen kerran voin todeta, miten vuokramökki-ihmisiä me olemme. Meistä ei olisi omistamaan juuri nyt omaa mökkiä (joskus myöhemmin mahdollisesti sitten), vaan meille sopii mennä nauttimaan hetkeksi huolettomasta mökkeilystä ilman velvollisuuksia. Ja on tukikohta sitten koti tai vuokramökki, päiväretkiä rakastamme.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Eikä se olisi ollut mökkireissu eikä mikään, jos ei 4-vuotias olisi löytänyt ja luukuttanut Kaija Koo -CD:tä. Se ei vieläkään selvinnyt, kuka keksi rakkauden, mutta varmasti se oli joku 1-vuotiasta vahtiva: onneksi luonto on huolehtinut siitä, että pähkähulluja perheenjäseniä rakastaa niin paljon kuin rakastaa.

Toivottavasti teillä on ollut mukavia lomahetkiä!

Aliarvostettu asia: juhannus Helsingissä

Homevialaura, juhannus Helsingissä, Kulosaari, Ribbinginhovi, Ribbingshof

Toivottavasti teillä on ollut leppoisa juhannus, missä ikinä maisemissa olette sitä viettäneet! Me olemme viettäneet juhannuksia vaihdellen maalla, kotona kaupungissa sekä ulkomailla, kuten Pariisissa ja Toscanassa.

Homevialaura, juhannus Helsingissä, Kulosaari, Ribbinginhovi, Ribbingshof

Sanomattakin selvää, että juhannus maalla on, etenkin säiden salliessa, ihan omalla tavallaan ainutlaatuinen. Euroopan-lomilla olemme todenneet juhannuksen hyväksi matkustusajankohdaksi siksi, että siihen saa vähän ylimääräistä vapaata, eikä pahin turistisesonki, sen enempää kuin tukalat helteetkään, ole vielä alkaneet.

Homevialaura, juhannus Helsingissä, Kulosaari, Eugen Shmannin leikkipuisto

Mutta sitten on kolmas: juhannus Helsingissä. Me ei-kesämökkiä omistavat pidimme pitkään juhannusta Helsingissä jotenkin epäonnistuneena, mutta nyt olen täysin toista mieltä. Löysimme Helsinki-juhannusten hienouden viime vuonna sillä konseptilla, että jokaisena kolmena päivänä kävimme päiväretkellä ja iltapäiväksi tulimme kotiin omalle pihalle, nostimme virvokkeet ja sipsit aperoksi ja aloimme grillata tai laittaa muuta kesäruokaa. Ja tänä vuonna noudatimme tismalleen samaa kaavaa: ei pakkaamista, ei ylihintaisia mökinvuokria, mutta silti todella ikimuistoisia kesäisiä ja luonnonläheisiä hetkiä.

Homevialaura, juhannus Helsingissä, Kulosaari, Ribbinginhovi, Ribbingshof

Se, miten hiljainen Helsinki juhannuksena on, kannattaa kääntää omaksi iloksi: kerrankin kaupunki tuntuu kokonaan omalta. Viime juhannuksena päiväretkikohteemme olivat Kallahdenniemi ja Kivinokka Helsingissä sekä Porvoossa Emäsalon saaressa Varlaxudden. Tänä vuonna suuntasimme Kulosaareen, Hevossalmen uimarannalle Laajasaloon ja Mustikkamaalle. (Mustikkamaahan liittyen: suositus tänä keväänä avatulle Cafe Blobballe satamassa! Ja siitä, kun jatkaa eteenpäin, päätyy rauhallisemmalle ja yksityisemmälle kohdalle hiekkarantaa kuin missä varsinainen kaupungin Mustikkamaan ranta on.)

Homevialaura, juhannus Helsingissä, Kulosaari, Ribbinginhovi, Ribbingshof

Vaikka muuten tykkäämme syödä ulkona ja käydä ihmisten parissa ulkokahviloissa, juhannuskonseptiimme kuuluu pääasiassa, tämänkertaista Cafe Blobbaa lukuun ottamatta, omaat eväät ilman palveluita. Mitä yksityisemmin saa olla, sitä parempi. Nimenomaan tästä ainutlaatuisesta hiljaisuudesta, joka Helsingin valtaa vain kerran vuodessa, se taianomainen tunne tulee.

Homevialaura, juhannus Helsingissä, Kulosaari, Ribbinginhovi, Ribbingshof

Kuvat ovat Kulosaaresta, joka on valloittava #viehättäväkohde ilman sen suurempaa ohjelmaa. Suosittelen käyskentelemään Eugen Schaumanin puiston, Wihurin talon ja Kulosaaren Casinon ympäristössä, josta löytyy myös kiva leikkipuisto lapsille. Taloihailusta voi pökertyä Suomen ensimmäisen rivitalon, Englannista ja Ranskasta inspiraationsa saaneen Ribbinginhovin reunustamassa puistossa. Jos olen nimennyt pihamme köyhän naisen Toscanaksi, niin tämä päivä oli kyllä paras köyhän naisen äkkilähtö Ranskaan. Eikä juhannusaattona kukaan missään kirmannut töihin tai kouluun. Oli vain me ja syreenien alle pysähtynyt aika.

Kaikkien aikojen kotimaankesä ja #viehättäväkohde

Homevialaura, kotimaanmatkailu, kotimaankesä, viehättäväkohde, Suomi-matkailu

Jos epidemiasta hyviä puolia etsii, yhdeksi koen sen, että kotimaanmatkailulla on nyt näytön paikka. Pidempään minua seuranneet muistavat, että aloitin kaksi kesää sitten vuonna 2018 #viehättäväkohde-sarjan, jolla tuon esille kotimaanmatkailun helmiä ja vinkkejä: hotelleja, museoita, kyliä, vanhoja kaupunkeja, putiikkeja, kahviloita, puistoja, kartanoita, mitä vain paikkoja, jotka ovat vierailemisen arvoisia ja viehättäviä. Ja tänä kesänä kotimaanmatkailua nostava sarja on tietysti ajankohtaisempi kuin koskaan.

Homevialaura, kotimaanmatkailu, kotimaankesä, viehättäväkohde, Suomi-matkailu

Aloitin sarjan, koska haluan antaa tukeni sellaisille yrittäjille, jotka ylläpitävät, vaalivat ja kehittävät Suomessa oikeasti viehättävää ja viihtyisää matkailua ja vapaa-aikaa. Lisäksi haluan tietysti olla teille avuksi viikonloppujen, vapaa-ajan ja lomien suunnittelussa. Ja onhan minulla omakin lehmä ojassa uusien kohteiden löytämiseksi. Toivon, että kerryttäisimme yhdessä yhteistä ideapankkia vierailun arvoisista kotimaankohteista Instagramiin tunnisteella #viehättäväkohde. Kiitos kaikille tähän mennessä vinkkejään jakaneille! Ja muuten vanhoihin kuviin voi lisätä tunnisteen myös jälkikäteen kuvatekstiin.

Homevialaura, kotimaanmatkailu, kotimaankesä, viehättäväkohde, Suomi-matkailu

Rehellisesti sanottuna pidin Suomea pitkään “kelmusämpylämaana”, ja edelleenkin ajattelen, että joihinkin muihin maihin verrattuna olemme jokseenkin jäljessä sellaisesta kulttuurista, että paikoista tehdään intohimolla ihania ihan vain ihanuuden takia. Että kahvila ei olekaan vain juhlamokankulautuspaikka, vaan viihtyisä ja sympaattinen elämys ja kokemus.

Homevialaura, kotimaanmatkailu, kotimaankesä, viehättäväkohde, Suomi-matkailu

Kyse ei missään vaiheessa ole ollut turhantärkeilystä, vaan juurikin intohimosta nähdä kunkin kohteen ainutlaatuisuus: jossain se on vanhassa navetassa lankkulattioiden natinassa tarjoiltu itse tehty korvapuusti ja toisaalla taas moderni merenrantalounge.

Homevialaura, kotimaanmatkailu, kotimaankesä, viehättäväkohde, Suomi-matkailu

Minulle #viehättäväkohde on sellainen, jonne kannattaa erikseen lähteä, piipahtaa tai poiketa. Sellainen, josta sanotaan kuskina ajavalle aviomiehelle, että no se on ihan tuossa reitin varrella, vaikka oikeasti ihana kahvila pidentää huoltoasemasumppiin nähden matkaa puoli tuntia.

Homevialaura, kotimaanmatkailu, kotimaankesä, viehättäväkohde, Suomi-matkailu

Vaikka kelmusämpyläkulttuuriakin meillä edelleen on, ja olkoon, eiköhän sitä ole muuallakin, niin Suomi on myös täynnä aarteita, ja niitä tällä sarjalla haluan nyt kolmatta vuotta tuoda esille.

Homevialaura, kotimaanmatkailu, kotimaankesä, viehättäväkohde, Suomi-matkailu

Meillä tästä vuodesta tulee toinen kotimaankesä putkeen. Viime kesänä pysyimme Suomessa vapaaehtoisesti ja tänä vuonna sekä vapaaehtoisesti että olosuhteiden pakosta. Meillä ei ollut nytkään ulkomaanmatkaa varattuna, mutta olisimme sellaisen saattaneet loppukesään varata.

Homevialaura, kotimaanmatkailu, kotimaankesä, viehättäväkohde, Suomi-matkailu

Lähden kuitenkin enemmän kuin hyvillä mielin viettämään toista kotimaankesää. Vaikka etenkin välimerellisiin kohteisiin ja muutenkin Eurooppaan pääseminen edes silloin tälloin on minulle edelleen todella tärkeää, olen kaikin puolin mielelläni mukana muutoksessa, jossa lähimatkailua kehitetään houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Että aina ei olisi “pakko” lähteä ulkomaille virkistyäkseen.

Homevialaura, kotimaanmatkailu, kotimaankesä, viehättäväkohde, Suomi-matkailu

Jos emme olleet ehtineet varata ulkomaanmatkaa, niin vielä emme ole varanneet mitään Suomestakaan. Jotenkin sitä on edelleenkin niin odottavaisella tuulella, että minne voi mennä ja milloin ja miten. Voikin olla, että meidän kesänvietto tulee keskittymään pääasiassa spontaaneihin päiväretkiin. Täältä Helsingistä onneksi mukavasti kipaisee esimerkiksi Hangossa, Porvoossa, Tammisaaressa ja Fiskarsissa, miksei sellaisissakin vaihteeksi kuin Lahti ja Hämeenlinna. Niin ikään listallani on paljon paikallisia rantoja, puistoja ja saaria, uusia ja sellaisia, joihin on taas muutaman vuoden jälkeen mukava palata. Ja tietenkin pidämme mielen avoinna joillekin yöpymisillekin.

Homevialaura, kotimaanmatkailu, kotimaankesä, viehättäväkohde, Suomi-matkailu

Uskon, että kesäkuun aikana suunnitelmat selkiytyvät sen, minkä niiden edes tarvitsee selkiytyä. Rehellisesti sanottuna pienten lasten kanssa pidän siitä, että kesän aikataulu on melko väljä. Minusta ei ole pakkaamaan joka toinen päivä uusia yöromppeita, vaan mieluusti otamme väleihin leppoisia omassa pihassa vietettyjä päiviä ja pidämme tukikohtaa päällisin puolin kotona. Tosin jokin maisemanvaihdos olisi hyvä tehdä ja varmasti tehdäänkin.

Homevialaura, kotimaanmatkailu, kotimaankesä, viehättäväkohde, Suomi-matkailu

Js teillä on jokin helmi jo tähän hätään, niin kyllä vain on kommenttiboksi auki! Kaikki jutun kuvat ovat Suomesta. Niissä näkyy Louhisaaren Kartanolinnaa, Vanhaa Raumaa, Fiskarsia, Kallahdenniemeä, Ravintola Saarta, Yyteriä, Noormarkun ruukkia, Mathildedalia, Koiramäen eläinpuistoa, Naantalia ja Tampereen Hatanpään arboretumia. Toivottavasti jo näistä linkkeineen olisi monelle inspiraatiota kesäsuunnitteluun!

Viimeaikaista elämää kesäkuvin

Homevialaura, viimeaikaista elämää kesäkuvin, kesä, piha

Mitä teille kuuluu? Toivottavasti olette saaneet paljon piristystä kesäisistä ilmoista. Täällä on nautittu omasta ja muiden pihoista, ja kyllä muuten tuntuukin kaikki kahvila take-away -tyyppiset elämykset aivan erityisiltä.

Homevialaura, viimeaikaista elämää kesäkuvin, kesä, piha

Arkeen, kuulumisiin ja viimeaikaiseen elämään liittyen huomasin tulevan pienen pohdinnan eteen: mitä jakaa missäkin kanavassa. Huomaan helposti jakavani rentoja puhelinhetkiä vain Instagramissa, mutta mietin, että ehkä teille olisi kiva koota niiden myötä arkisia kuulumisia joskus koosteena blogiinkin. Kun kesää kohti ainakin itseäni kiinnostaa kaikki kevyt ja kiva. Mitä mieltä olette? Otan mielelläni ajatuksia vastaan, mutta tässä joka tapauksessa viimeaikaista elämää kollaasein ja kuulumisin.

Homevialaura, viimeaikaista elämää kesäkuvin, kesä, piha

Ruokahan se aina on mielessä. Terassilla olemme syöneet jo aikaisemmin ja syömme aina kun vain voimme, mutta grillin korkkasimme vasta helatorstaina kalalla ja kasviksilla. Viikonloppuna teimme kreikkalaisia hampurilaisia niin, että ”pihvinä” oli grillattua munakoisoa ja halloumia, kastikkeena tsatsikia. Niin ikään grillasimme hodareita, perinteisiä nyt ensimmäiseksi, ja seuraavaksi haluaisin kokeilla Glorian ruoka ja viini -lehden parsa-lohihodareita. Arkiruokiamme sisällä ovat viime aikoina olleet muun muassa yrttikana ja shaksuka, jos joku kaipaa ideoita.

Ruoan lisäksi ulkona syömisessä ovat ilahduttaneet kesäastiat. Koska ajattelen kotiamme paitsi kotina myös kesämökkinä, minulle on tärkeää, että saan kattaukseen kesäisin hieman vaihtelua. Tosin en kesäastioissakaan irrottele kuoseilla, vaan silloinkin astiat ovat valkoisia, mutta hieman rustiikkisempia. Varsinaiset ruokailuastiat ovat samoja, mutta tarjoiluastioiksi olen täydentänyt muun muassa ruotsalaisen Bruka Designin keramiikkaa sekä rottinkista tarjotinta ja leipäkoria, isoa lasikannua ja sen sellaista. Mikä siinä onkin, että muutenkin aina kesäisin (ja jouluisin) tulee halu asua Rivièra Maison -kuvastossa.

Homevialaura, viimeaikaista elämää kesäkuvin

Kuvassa, juurikin sen Rivièra Maison -kuvaston vieressä, on esikoisen uudet aurinkolasit, kun edelliset siirtyivät perintönä pikkusiskolle. Päädyin hankkimaan lasten Izipizi-aurinkolasit, joista on iloa moneksi seuraavaksi vuodeksi (jos ne vain pysyvät tallessa). Tilasin lasit kotimaiselta jälleenmyyjältä Bebesistä, joka saa saa isot kiitokset: toimitus oli super nopea ja tuotekuvaus hyödyllinen. Hyvän tuotekuvauksen ansiosta tajusin tilata kokoa isommat Junior-lasit, sillä valmistajan mitoitus on ranskalaisittain pientä. Lasit ovat tosi mageet – lainaisin jos mahtuisin.

Muutenkin ihana, että villapaitapäiviin on tullut hieman vaihtelua ja lapsille on saanut ottaa esille kesävaatteita, vaikka tuskin villapaitoja kovin kauaksi kannattaa Suomen-kesässä pakata. Itselleni tuli tosi piristynyt mieli, että oikeasti varmaan kahden kuukauden jälkeen en vain meikannut vaan myös suoristin tukan ja puin nätit vaatteet. Raitapaita on kesän merkki. Vaikka muuten olen karsinut kaapistani kaikki kuosit, breton-raidat ovat ja pysyvät.

Homevialaura, viimeaikaista elämää kesäkuvin, kesä, puisto

Oman pihan lisäksi aikaa on tullut vietettyä muillakin pihoilla ja voin miten ihanaa oli hakea take away -salaatti. Huomaan, että vaikka liikkuminen on nyt vapaampaa, niin oma mielentila on silti edelleen enemmän rauhallisissa maisemissa viihtyvä kuin keskustaan suuntaava.

Meidän yksi suosikeistamme on Helsingin Tuomarinkartano, jossa on puistomaisessa ympäristössä kauniita kartanorakennuksia, Annan kartano -ravintola, Country White -sisustusliike ja By Pia’s -outlet, hevostalleja ja taidekoulu (miten ihanan näköistä oli nähdä ihmisiä maalaustelineineen kartanomaisemissa). Jos helteellä reissuun haluaa yhdistää vielä uimisen, löytyy sillan takaa lyhyen kävelymatkan päästä Tapaninvainion uimaranta Vantaanjoen varrella.

Muistuttelen tästä vielä myöhemmin, mutta kerään kotimaanmatkailun suosikkejani #viehättäväkohde-tunnisteen alle ja olisi ihana, jos tallentaisitte siten myös teidän helmiänne. Aloitin sarjan jo vuonna 2018 ja nyt kotimaankohteiden tukeminen tuntuu tietysti tärkeämmältä kuin koskaan.

Homevialaura, viimeaikaista elämää kesäkuvin, kesä, piha

Omalle pihalle saimme jälleen haettua lisää yrttejä ja toisen kiintiökesäkukan, lobelian. Lobelia on minulle ihan uusi tuttavuus mutta ihastuin sen rennon vallattomaan ilmeeseen – se on kasvien surffitukka. Kasvi myytiin amppelissa, mutta istutin sen ruukkuun. Pienen uteliaan hortonomin kanssa saa kyllä olla silmät selässäkin. Muutaman kerran on jo meinannut lähteä rosmariinit kleptomaanin matkaan. Vanhempi taas on saanut poimia ilokseen ensimmäiset tomaatit.

Niin ikään saimme vihdoin ajattua nurtsin: voi mikä voikukkapelto siitä oli ehtinyt tullakaan. Sammaltakin olen huomannut nurtsissa aikaisampia vuosia enemmän (veikkaan syyksi kosteaa talvea, en tietenkään omaa laiskuutta), mutta en suoraan sanottuna ole nurtsin kanssa kovin tarkka. Se on tärkeintä, että vihertää. Eniten minua ilahduttaakin, että olen saanut nyt parissa sellaisessa kohdassa nurtsin kasvamaan, missä se ei aikaisemmin onnistunut.

Aurinkoista viikkoa!

Instagram

[instagram-feed]

Copyright © 2020 · Theme by 17th Avenue