Mitä teille kuuluu? Toivottavasti olette saaneet paljon piristystä kesäisistä ilmoista. Täällä on nautittu omasta ja muiden pihoista, ja kyllä muuten tuntuukin kaikki kahvila take-away -tyyppiset elämykset aivan erityisiltä.
Arkeen, kuulumisiin ja viimeaikaiseen elämään liittyen huomasin tulevan pienen pohdinnan eteen: mitä jakaa missäkin kanavassa. Huomaan helposti jakavani rentoja puhelinhetkiä vain Instagramissa, mutta mietin, että ehkä teille olisi kiva koota niiden myötä arkisia kuulumisia joskus koosteena blogiinkin. Kun kesää kohti ainakin itseäni kiinnostaa kaikki kevyt ja kiva. Mitä mieltä olette? Otan mielelläni ajatuksia vastaan, mutta tässä joka tapauksessa viimeaikaista elämää kollaasein ja kuulumisin.
Ruokahan se aina on mielessä. Terassilla olemme syöneet jo aikaisemmin ja syömme aina kun vain voimme, mutta grillin korkkasimme vasta helatorstaina kalalla ja kasviksilla. Viikonloppuna teimme kreikkalaisia hampurilaisia niin, että ”pihvinä” oli grillattua munakoisoa ja halloumia, kastikkeena tsatsikia. Niin ikään grillasimme hodareita, perinteisiä nyt ensimmäiseksi, ja seuraavaksi haluaisin kokeilla Glorian ruoka ja viini -lehden parsa-lohihodareita. Arkiruokiamme sisällä ovat viime aikoina olleet muun muassa yrttikana ja shaksuka, jos joku kaipaa ideoita.
Ruoan lisäksi ulkona syömisessä ovat ilahduttaneet kesäastiat. Koska ajattelen kotiamme paitsi kotina myös kesämökkinä, minulle on tärkeää, että saan kattaukseen kesäisin hieman vaihtelua. Tosin en kesäastioissakaan irrottele kuoseilla, vaan silloinkin astiat ovat valkoisia, mutta hieman rustiikkisempia. Varsinaiset ruokailuastiat ovat samoja, mutta tarjoiluastioiksi olen täydentänyt muun muassa ruotsalaisen Bruka Designin keramiikkaa sekä rottinkista tarjotinta ja leipäkoria, isoa lasikannua ja sen sellaista. Mikä siinä onkin, että muutenkin aina kesäisin (ja jouluisin) tulee halu asua Rivièra Maison -kuvastossa.
Kuvassa, juurikin sen Rivièra Maison -kuvaston vieressä, on esikoisen uudet aurinkolasit, kun edelliset siirtyivät perintönä pikkusiskolle. Päädyin hankkimaan lasten Izipizi-aurinkolasit, joista on iloa moneksi seuraavaksi vuodeksi (jos ne vain pysyvät tallessa). Tilasin lasit kotimaiselta jälleenmyyjältä Bebesistä, joka saa saa isot kiitokset: toimitus oli super nopea ja tuotekuvaus hyödyllinen. Hyvän tuotekuvauksen ansiosta tajusin tilata kokoa isommat Junior-lasit, sillä valmistajan mitoitus on ranskalaisittain pientä. Lasit ovat tosi mageet – lainaisin jos mahtuisin.
Muutenkin ihana, että villapaitapäiviin on tullut hieman vaihtelua ja lapsille on saanut ottaa esille kesävaatteita, vaikka tuskin villapaitoja kovin kauaksi kannattaa Suomen-kesässä pakata. Itselleni tuli tosi piristynyt mieli, että oikeasti varmaan kahden kuukauden jälkeen en vain meikannut vaan myös suoristin tukan ja puin nätit vaatteet. Raitapaita on kesän merkki. Vaikka muuten olen karsinut kaapistani kaikki kuosit, breton-raidat ovat ja pysyvät.
Oman pihan lisäksi aikaa on tullut vietettyä muillakin pihoilla ja voin miten ihanaa oli hakea take away -salaatti. Huomaan, että vaikka liikkuminen on nyt vapaampaa, niin oma mielentila on silti edelleen enemmän rauhallisissa maisemissa viihtyvä kuin keskustaan suuntaava.
Meidän yksi suosikeistamme on Helsingin Tuomarinkartano, jossa on puistomaisessa ympäristössä kauniita kartanorakennuksia, Annan kartano -ravintola, Country White -sisustusliike ja By Pia’s -outlet, hevostalleja ja taidekoulu (miten ihanan näköistä oli nähdä ihmisiä maalaustelineineen kartanomaisemissa). Jos helteellä reissuun haluaa yhdistää vielä uimisen, löytyy sillan takaa lyhyen kävelymatkan päästä Tapaninvainion uimaranta Vantaanjoen varrella.
Muistuttelen tästä vielä myöhemmin, mutta kerään kotimaanmatkailun suosikkejani #viehättäväkohde-tunnisteen alle ja olisi ihana, jos tallentaisitte siten myös teidän helmiänne. Aloitin sarjan jo vuonna 2018 ja nyt kotimaankohteiden tukeminen tuntuu tietysti tärkeämmältä kuin koskaan.
Omalle pihalle saimme jälleen haettua lisää yrttejä ja toisen kiintiökesäkukan, lobelian. Lobelia on minulle ihan uusi tuttavuus mutta ihastuin sen rennon vallattomaan ilmeeseen – se on kasvien surffitukka. Kasvi myytiin amppelissa, mutta istutin sen ruukkuun. Pienen uteliaan hortonomin kanssa saa kyllä olla silmät selässäkin. Muutaman kerran on jo meinannut lähteä rosmariinit kleptomaanin matkaan. Vanhempi taas on saanut poimia ilokseen ensimmäiset tomaatit.
Niin ikään saimme vihdoin ajattua nurtsin: voi mikä voikukkapelto siitä oli ehtinyt tullakaan. Sammaltakin olen huomannut nurtsissa aikaisampia vuosia enemmän (veikkaan syyksi kosteaa talvea, en tietenkään omaa laiskuutta), mutta en suoraan sanottuna ole nurtsin kanssa kovin tarkka. Se on tärkeintä, että vihertää. Eniten minua ilahduttaakin, että olen saanut nyt parissa sellaisessa kohdassa nurtsin kasvamaan, missä se ei aikaisemmin onnistunut.
Aurinkoista viikkoa!
