Kaupallinen yhteistyö, Albali
Ihanaa, että puutarhamummo pääsee taas lempiaiheensa pariin: tänään saan kirjoittaa pihaterapiasta kaupallisessa yhteistyössä Albalin kanssa. Niin, pihaterapiasta enemmän kuin pihatöistä.
Pihasta puhuttaessa pihatyöt tuntuvat todella olevan hallitseva termi, mikä omaan korvaani kalskahtaa väärältä. Toki on totta, että sesongin alussa ja lopussa on tarpeen ottaa talkoomainen rutistus, mutta sekin käy enemmän hyötyliikunnasta kuin työstä. Pihatöistä voidaan puhua silloin, kun pihaan kurvaa maansiirtokone: rikkaruohojen nyppinen auringonpaisteessa taas on kaltaiselleni ihmiselle täyttä terapiaa.
Vaikka nyt ei mikään istutusaika olekaan, kurvasimme Toscanan-matkan jälkeen puutarhamyymälän kautta ja mitä muutakaan olisin Välimeri-päissäni valinnut kuin muotoonleikatun puksipuun oven eteen (pystyyn kuolleen tilalle, tarkennettakoon, ettei tässä mitään ammattilaisia olla, enemmänkin innokkaita amatöörejä).
Kesäkukaksi ostin valkoista laventelia muistuttavan lehtosalvian. Myös yrittimaa kaipasi pientä täydennystä.
Ennen kaikkea olen tämän puolentoista vuoden rivitaloasumisen aikana jännittänyt, miten kasvien käy: juurtuuko pensasmustikka, nousevatko ripsureunaiset tulppaanit maasta, tekeekö omenapuu tänä vuonna satoa ja koska valkokukkaiset pensaat alkavat ilahduttaa kukkaloistollaan?
Se, että pihalla mennään puutarhan, ei puutarhurin ehdoilla, on sekin omanlaistaan terapiaa: tärkeää vastapainoa meille nykyajan kaikki mulle heti nyt -ihmisille. Mielestäni se osoitti pioneilta loistavaa ironiantaitoa, että istuttamiemme pensaiden ensimmäinen ja ainoa pioni kukki tänä kesänä viikon – tietenkin juuri sen viikon, kun istuttajat olivat Italiassa. Ei muuta kuin vuoden päästä uudestaan.
Kameliajasmikkeet ovat sentään tarjoilleet orastavaa kukkaloistoa, ja onnistuneen tulppaanikokeilun jälkeen luvassa on taas syksyllä sipulien istutusta. Pensasmustikoita joudumme vielä odottamaan, mutta ensimmäiset mustaherukat pääsevät aamujugurttiin jo tänä vuonna, samoin karviaispensas näyttää tuottavan hyvän sadon. Välivuoden jälkeen luvassa on meille ensimmäinen omena- ja kirsikkasato. Kirsikoita ajattelin kokeilla ainakin homejuustopitsaan, omenoita menee tietysti piirakkaan. Eikö ole huvittavaa, että odotan omenoiden saamista piirakkaan kuin kuuta nousevaa. Ihan kun en voisi ostaa muutamaa omenaa kaupastakin.
Kaiken kaikkiaan puutarhassa palkitsee tekemisen konkreettisuus: toisin kuin tietotyössä, kuopiessa todella näkee kättensä jäljen. Meillä puuhastelu on jakautunut luontevasti niin, että mies hoitaa nurmikon ajamisen ja terassien pesut, minä taas pihan kastelun, rikkaruohojen kitkemisen ja istutusten suunnittelun.
Minulle oma piha on kuin köyhän naisen Välimeri. Paikka, jossa pääsen hetkeksi lähelle kaikista mieluisinta elämäntapaa: yrttien tuoksua, raikasta ilmaa, tuulessa havisevien lehtien ääntä ja hyvän viinilasillisen siivittämiä al fresco -päivällisiä. Maan kanssa kun tekemisessä ollaan, ei ollenkaan haittaa, että lasissa on nimenomaan luomuviiniä.
Espanjalainen Viña Albali Verdejo Organic 2017 tulee Madridin pohjoispuolelta sijaitsevalta alueelta. Kuivassa ja keskihapokkaassa valkoviinissä on kesäisen hunajamelonisia, hedelmäisiä ja limettisiä vivahteita. Raikas luomuvalkoviini sopii esimerkiksi voissa paistetun kalan tai paahdetun vuohenjuuston kanssa.
Saman viiniperheen Viña Albali Tempranillo Organic 2016 on mutkaton ja helposti lähestyttävä luomupunaviini, joka sopii rentojen puutarhajuhlien noutopöytään. Keskitäyteläinen ja tasapainoinen viini on marjaisan ja hillomaisen pehmeä sekä yhden ihanan kuvauksen mukaan mehevän multainen. Molemmat luomuviinit ovat saatavilla pulloina ja hanapakkauksina.
Puistoissa olen aina viihtynyt matkaillessa, mutta nykyään matkaan mieluusti puutarhoihin ihan varta vasten. Toscanan maaseudun myötä toteutui yksi sypressipuinen unelma. Vielä haaveilen muun muassa Englannin romanttisista ja Kioton ikivanhoista puutarhoista.
Toisaalta tiedostan nauttivani puutarhanhoidosta juuri siksi, että piha on oven avauksen päässä. Pitkän mökkimatkan jälkeen tuskin tarttuisin samalla innolla multasäkkiin, vaan silloin haluaisin vain nostaa jalat ylös. Oma filosofiani on, etten koskaan kalenteroi pihanhoitoa etukäteen, vaan puutarhuroin fiiliksen mukaan. Yleensä en koskaan päätä mennä pihatöihin, vaan ykskaks löydän itseni vain kyykkimästä voikukan varresta. Toisaalta tällä taktiikalla olen puutarhurina vähän huithapeli, en esimerkiksi koskaan muista lannottaa mitään. Yritänkin oppia muistamaan, että kasvit tarvitsevat muitakin ravinteita kuin rakkautta.
Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia koskeva kommentointi on kielletty, mutta muu keskustelu on tavalliseen tapaan tervetullutta.
