Mukavaa alkanutta pääsiäisviikkoa! Ainakin meillä on vähän ajantaju hävinnyt, ja vaikka suunnittelin, että olisin valmistautunut tänä vuonna pääsiäiseen hyvissä ajoin, pääsi palmusunnuntai sitten kuitenkin yllättämään.

Onneksi jemmassa oli nyt yksivuotiaalle sopiva perintöpupupuku. Isosisko olisi halunnut samanlaisen, mutta koska se ei ollut mahdollista, sovelsi hän lennosta itselleen asun samaan henkeen: KIVIkivi Ulappahuppumekon (saatu aikoinaan KIVIkiveltä, joka on kiva suomalainen merkki), puputossut ja eläinnaamarin.

Ensimmäistä kertaa karanteenin aikana minulle iski palmusunnuntain aamupäivällä isompi alakulo ikävästä. Vaikka olemme kotona olemiseen sopeutuvaa sorttia, on meillä tietysti ihan yhtä kova ikävä isovanhempia, kummeja, ystäviä ja muita läheisiä kuin kenellä tahansa muullakin. Keväinen autinko suorastaan huusi lähteä ilahduttamaan läheisiä virpomalla, mutta niin vain se oli tehtävä virtuaalisesti.

Onneksi on lasten sopeutuvuus ja riemu pienistä iloista. Lapset eivät ymmärtäneet tässä olevan mitään kurjaa, vaan päinvastoin päivähän oli ihan paras ”naamiaisineen” ja suklaamunien etsimisineen ja syömisineen. Se ilo tarttui onneksi lopulta itseenkin, ja loppupäivästä omakin mieleni oli paljon myönteisempi. Pystyin ottamaan kuvitteellisen askeleen loitommaksi, ja nähdä taas tämän ajanjakson isossa kokonaisuudessa hyvin lyhyenä. Pian pääsee taas näkemään ja halaamaan. Herkistynköhän jokaisen kohtaamisen kohdalla?

Pääsiäinen on lempijuhliani ja vaikka se ei ole sama tänä vuonna, on se vähintäänkin yhtä tervetullut. Karanteenissa, jossa arki ja viikonloput ovat vaarassa sekoittua yhdeksi puuroksi, on ihana ajatus viettää neljä päivää vähän parempien patojen äärellä juhlaan koristellussa kodissa.

Ihmeellisyyksiä se ei vaadi: pääsiäiskukat ja -oksat, herkut, kynttilät ja rairuoho tekevät jo paljon. Päiväkodin aina niin liikkiksiä askarteluja jään tänä vuonna kaipaamaan, mutta ehkä me vielä jotain keksimme. Työn alla on ”keijuenkeli” lastenhuoneen ikkunaan, jollaisen neljävuotias halusi tehdä nähtyään kävelyllä yhdessä ikkunassa sellaisen nallejen lisäksi. Onneksi on Pinterest ja muutkin For dummies -nettiohjeet ei-askartelussa harjaantuneelle äidille.