Yksi sana: hepulit.
Johan se tuli, mitä olen puoli vuotta odottanut, järjestelyhelpulit. Syynä taitaa olla lähestyvä loma – eikö sitä ennen pidä aina saada maailma valmiiksi.
Lukijani ei meinannut uskoa, että meillä on Monica-kaappi, mutta on meillä, pahimman luokan. Lastenhuoneen vaatehuone toimii meillä yleisvarastona, jossa on siisteissä pinoissa koreissa lakanat ja pyyhkeet, etiketeillä viimeistellyissä laatikoissa tärkeät paperit – mutta myös lattialla kauhea määrä tulossa ja menossa olevaa tavaraa, jumppapallo sullottuna ylimpään nurkkaan ja sitä rataa.
Olen kestänyt sotkua yllättävän pitkään ovi kiinni -metodilla: pois silmistä, pois mielestä. Nyt halusin kuitenkin saada tavarat takaisin edes jonkinlaiseen järjestykseen.
Lisää säilytystilaa sisustustavaralle -tarve johdatteli ajatukseni välittömästi vitriineihin: sellaistahan olen toivonut jo pitkään. Toinen pitkäaikainen sisustuhaaveeni on ollut mustakehikolliset väliovet. Siitä se ajatus sitten lähti: nämä yhdistämällähän saisin sisustusunelmat, vaikka sitten köyhän naisen versiona, toteutettua.
Nyt olohuoneemme nurkassa on Ikea Billy -kaappi valkoisella kirjahyllyrungolla ja mustanruskeilla Oxberg-vitriiniovilla. Surffasin ensimmäiseksi katsomaan nimenomaan Billy-sarjan, koska jo eteisemme kaappiratkaisussa olen todennut sarjan mittasuhteet äärimmäisen hyväksi kompaktimpaan kotiin: runko on vain 80 cm leveä ja 30 cm syvä. Yhtään massiivisempaa kaappia en olisi samanlailla saanut solahtamaan paikalle.
Päätökseni sinetöi, kun muistin lämminhenkisen Simplified Living -blogin Jennan tehneen samanlaisen ratkaisun, yhdistäneen ilmeeltään kevyen valkoisen rungon ryhdikkäisiin tummiin vitriinioviin, ja onnistuneen lopputuloksessa täydellisesti. Kaunis kiitos siis Jennalle esimerkkitapauksesta!
Hassua on taas se, miten olen miettinyt vitriiniä aikaisemminkin, mutta todennut, että meille ei sellainen mahdu. Tämän täytyy nyt olla kolmaskymmenesseitsemäs kaluste, jonka ei pitänyt meille mahtua, mutta joka meillä nyt onkin. Tästä syystä yleensä kauhistun, jos joku pyytää minulta sisustussuunnitteluapua, sillä olen oikeasti täysi tumpelo mittasuhteiden hahmottamisen kanssa. Toisaalta kysymys myös kuuluu: mitähän ihmettä tähän kompaktiin kolmioon vielä jatkossa mahdutan?
Paula Navonen Gervasoni Ghost -tuolin siirsin televisionpuoleiselle seinälle yhdessä Boknäs Howard -rahin kanssa. TON Chair 30 -tuolin taas nostin maton toiselle laidalle. Istuinten sijoittelu taitaakin olla se, millä useimmiten nykyään sisustusta päivitän: ilmaista parin sekunnin tuolileikkiä sietääkin tehdä niin usein kuin sielu sietää.
Paitsi käytännöllisyyttä ylhäältä valaistu ja esinein täytetty vitriini lisäsi kodikkuutta, mitä nykyään erityisen paljon kotiin kaipaan. Pitäkää peukkuja, että saamme sisustusrintamalla viimeisteltyä kesän aikana vielä keittiön välitilan.
