Viikot vierivät erityisesti näin joulun tienoilla sen verran nopeasti, että tuntuu luontevalta hoitaa pikkuhiljaa viimeisiäkin vauvaan liittyviä hommeleita kuntoon.

Vaikka Kättärille kaahatessa tuskin mietityttää, onko viimeinenkin härpäke hankittu, yritän jokseenkin synnytys- ja sairaalapelkoisena saada edes pientä hallinnantunnetta juuri järjestelyjen kautta. Ja totuus on, että periaatteessa koska vain jo reilun kuukauden jälkeen voi alkaa tapahtua, eli ihan syystäkin näitä hoitaa nyt, kun ei voinnistakaan koskaan tiedä.

Ensisängystä olen erityisen iloinen, sillä kaunis korisänky on sama, jossa olen itse ottanut ensimmäiset tirsani. Korisänky mahtuu hyvin sänkymme viereen ilman erikoisjärjestelyjä ja tuo sisustuksellisestikin lämpöä pelkistettyyn makuuhuoneeseen. Korisänky on myös kevyt nostaa halutessa päivän ajaksi olohuoneeseen joko jalkojen kanssa tai pelkkänä korina, kun ei matka asuntomme länsisiipeen nyt kovin pitkä ole.

Koska olen itse hieman topakka laittamaan tavaraa kiertoon (KonMarikin tuntuu usein amatööriltä), arvostan todella paljon sitä, että vanhemmillani oli tallessa näin paljon tunnearvoa yli 30 vuoden jälkeen. Pitsikin on pesun jälkeen kuin uusi, vain patja leikkautettiin uudesta vaahtomuovista.

Makuuhuoneeseen suositeltiin myös yövalon hankkimista ja siitäpä tuli mielenkiintoinen etsintä. Arvaatte, kuinka paljon innostuin 90-luvun laavalampun ja värikkäiden örkkien näköisistä monen kympin virityksistä. Onneksi – jälleen tuntien etsinnän jälkeen, ei ole helppoa olla näin tarkka tyylistään – löysin Verkkokaupasta pienen, huomaamattoman ja vaalean LED-yövalon. Heureka! Ei painajaisia äidille, eikä toivottavasti muillekaan perheenjäsenille.