Nyt käynnistyy neljäs kesämme tässä rivitalokodissa, ja parasta täällä elämisessä vuosi toisensa jälkeen on (suhteessa asuntoon) isokokoinen aidattu piha. Piha ja terassi ei ole meillä vain kodista sisältä ulos levittyvä olohuone, vaan myös kesämökkimme. Ja tänä vuonna, niin kuin viime vuonnakin, kun vietimme kotimaankesää, myös meidän Italiamme ja Espanjamme. Ilmankos ajattelen, että piha on minun köyhän naisen Toscanani.

Ja köyhän naisen Toscana täytetään tietysti ennen kaikkea yrteillä. Rakastan yli kaiken sekä yrttien makua että tunnelmaa. Tiedän jo nyt ilman jarisinkkosiakin, että lapseni tulevat saamaan trauman, kun kotona syötetään yrttejä läpi sesongin suurin piirtein iltapuurossakin.

Lisäksi sielunelämämme kohtaavat hyvin, sillä liian hankalien kumppanien kanssa en halua kesääni viettää, vaan yhteiselon täytyy olla helppoa ja rentoa. Yrteille riittää, kun käy roselasillisten välissä antamassa vettä. Moni sinänsä muuten ihastuttavan kasvin olen jättänyt kauppaan, sillä turhauduin jo lukiessani toista riviä istutus- ja hoito-ohjeita.

Olen huomannut, että tänä vuonna puutarhabuumi on suorastaan räjähtänyt, ja yhä useampi on alkanut kasvattaa taimia siemenistä. Ehkä joskus itsekin yritän sitä vähintään lasten iloksi – en toki pihallista, mutta yksi pieni rivillinen kylvöttävää keittiön ikkunan alle mahtuisi. Toisaalta, niin kuin jo rentouden ja helppouden mainitsinkin, pidän kyllä tästäkin, että käyn vain nappaisemassa muiden kasvattamat kasvit valmiina, kun lämpömittari vain värähtää riittävään asentoon.

Samoin mietin, että olisiko meidän pitänyt laajentaa viljelyjä isoihin istutuslaatikoihin, mutta luulen, että jälleen meille sopii paremmin pitäytyä tässä järjestelyssä. Meillä on terassilla moderneja jalallisia kukkalaatikoita ja ruukkuja, ja niitä ostimme nyt täksi vuodeksi lisää. Niihin ei tule etanoita, niitä on helppo tarpeen mukaan siirrellä eikä niihin myöskään yllä 1-vuotiaan vikkelät kädet.

Vaikka muilla laajempia istutuksia ja kylvöjä ihailenkin, meille yrttejä intohimoisesti rakastaville mutta myös mañana mañana -tyyppisille henkisesti välimerellisille tämä on ihanteellinen kompromissi. Niin kuin elämässä muutenkin myös puutarhanhoidossa on minusta vähintään yhtä oleellista miettiä, mitä ei tee kuin mitä tekee, jotta harrastus ei ala tuntua taakalta ja työltä.

Kuvaan toki myöhemmin kasvit vielä istutettuina, mutta tässä jo ensimmäinen katsaus siihen, miltä meidän pihatyylimme näyttää. Tässä satsissa on laventeli, tomaatti, varrellinen rosmariini, iso timjami, basilikaa, korianteria, oreganoa, sitruunamelissaa ja tarpeeksi välimerellisen näköinen kiintiökesäkukka, jonka raukan nimeä en edes muista (tarkistin: Kellokukka ’Like Mee’). Myöhemmin on vielä laitettava ainakin salviaa, tilliä, persiljaa ja minttua.